Legi 11: Kaskinen – Kristiinankaupunki (15.7.2024)

Iltapäivällä lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Alla oleva kuva on Kaskisista. Tuuli oli taas kerran vastainen ja aallokkoa sen verran, ettei luoviminen innostanut. Göteborgin genoa sai taas töitä.

Matkaa kertyi vajaat 18 mpk. Perillä odotti auringonpaiste ja suihkulähde.

 Muitakin vierasveneitä oli tässä laiturissa. (Kaupungin vieraslaituri on vastarannalla.)

Vietimme Kristiinankaupungissa lopulta kolme yötä, kun emme halunneet sadepäivänä matkaa tehdä. Yhtenä päivänä laiturinaapuri tilasi paikalle sukeltajan, kun hänen veneensä peräsimestä kuului outoa ääntä. Me päätimme myös hyödyntää tämän sukeltajan palveluita. Pyysimme häntä tarkistamaan, näkyykö kölissä jälkiä tai ennen kaikkea: halkeamia.

Sukeltaja antoi huojentavan, toki odotetun, tiedon: kölin ala-etuosassa on tuore jälki, mutta merkkejä halkeamista tai vuodoista ei ole. Lyijykölillä on etunsa: se antaa periksi. Sukeltajan palveluille löytyi laiturilla kysyntää: kaikkiaan hän kävi tarkistamassa neljän purjeveneen pohjan. Yhden veneilijän lompakon hän kävi noutamassa laiturin viereltä meren pohjasta.

Pakollinen nähtävyys on Kissanpiiskaajankuja. Nimen etymologia jäi meille tuntemattomaksi, ja kissataloudessa asuvina emme nimen historiaa ehkä halua tietääkään.

 Liekö kiusattu katti ollut musta:

Sadepäivinä museot ovat hyvä tapa tutustua paikalliseen historiaan. Kristiinankaupungin museo toimii kahdessa eri rakennuksessa. Kaupungissa rakennetuista laivoista oli useita maalauksia.

Kristiinankaupungilla ja Raahella on paljon yhteistä: perustaja (Per Brahe) ja perustamisvuosi (1649). Sekä sukelluspuku:

 Toisessa museorakennuksessa toimi myös puuvenemuseo.

Myös venemoottoreita vuosien varrelta oli näytillä.

Legi 12: Kristiinankaupunki - Kiili