Purjehdusloma 2025
Purjehduskesä 2025
Veteenlasku 6.6.2025
Manjana laskettiin veteen 6.6.2025 Reposaaressa. Ensin laskettiin veteen runko, ja sen jälkeen välittömästi kiinnitettiin masto.
Ilmavene
Maston lasku kannelle
Etustaagin kiinnitys oli yhtä vaikeaa kuin ennenkin; rullalaite on asennettu ankkuriboksiin, mikä estää näkyvyyden rullalaitteen kiinnityskohtaan. Hoksasin, että staagia eteenkäin kallistamalla näkyvyys paranee. Näin ollen sokkatappi ja sokka oli helpompi laittaa paikoilleen.
Kippari kiinnittää etustaagia
Lopulta vene saatiin vietyä Santunrannan venepaikalle ja varusteltiin lähes valmiiksi heinäkuista purjehdusreissua varten.
.
Marina Merilokki 6.-9.7.2025
Jo etukäteen oli selvää, että vesille päästäisiin aikaisintaan ti 8.7., koska saavuimme Reposaareen vasta 6.7. illalla. Ma 7.7. meni tavaroiden järjestelyssä. Tavaroiden sijainti dokumentoitiin.
Farmariautomme oli täyteen pakattu, kattoboksia myöten. Tyhjiösäilytyspussit olivat löytö edellisvuodelta.
Tiistaiksi 8.7. näytti sääennuste hieman epävakaista, joten autoilimme Varsinais-Suomen puolelle sukuloimaan. Näinä ensimmäisinä öinä käytimme alkuyöstä veneen diesellämmitintä sisätilojen lämmittämiseen ja kosteuden poistamiseen.
Legi 1: Reposaari - Luvian Laitakari 9.7.2025
Suunnittelimme aluksi, että purjehtisimme Reposaaresta suoraan Kylmäpihlajaan, mutta päätimme lyhentää päivämatkaa ja valitsimme kohteeksi Luvian Laitakarin. Matkaa tulisi n. 20 mpk. Välillä pääsimme vähän purjeillakin liikkumaan, mutta enimmäkseen konevoima meitä kuljetti.
Luvian edustan saaristo näyttäytyi kauniina. Perille satamaan päästiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Ruuhkaa ei ollut.
Laitakari on kaljaasi Ihanan kotisatama.
Legi 2: Laitakari - Kylmäpihlaja 10.7.2025
To 10.7. kohteenamme oli Kylmäpihlaja. Matkaa sinnekin tulisi n. 20 mpk. Välillä päästiin taas purjeillakin, tässä kuvassa vajaan 4 solmun vauhtia.
Pääosin tuuli oli kuitenkin kevyttä, joten konevoimaan turvauduimme jälleen. Eurajoen edustalla havaitsimme ydinvoimalat. Näkyvyys siis oli hyvä.
Kylmäpihlajan satama-altaassa ei ollut tungosta. Ruotsalainen saaristoristeilijä oli kylkiparkissa poijupaikalla, mutta tällä kertaa se ei ollut ongelma.
Majakkahotellissa oli jonkin verran asiakkaita.
Legi 3: Kylmäpihlaja - Katanpää
Pe-aamuna 11.7. oli vielä sen verran viileää, että 8-12 m/s pohjoistuuli sai meidät edelleen vetämään takit päällemme. Arvuuttelimme aallokon voimakkuutta sekä iltapäiväksi ennustetun ukkosen todennäköisyyttä. Päätimme ottaa riskin ja lähdimme matkaan.
Sivumyötäiseen purjehtiessa ei aallokko ole sama asia kuin luovilla. Sivumyötäisessä voi "surffata", kunhan muistaa varoa brouchausta (eli peräsimen pidon katoamista).
Virittelimme aluksi reivatun isopurjeenkin nostovalmiuteen, mutta kun vahinkojiipin mahdollisuus oli olemassa, ei isoa lopulta nostettu. Eipä sille ollut kyllä tarvettakaan. Vene kulki hetkittäin reilut 7 solmua, mikä lähestyy jo runkonopeutta. 6 - 6,5 solmun vauhtia mentiin pitkät pätkät.
Purjehduksen tästä vaiheesta on videokin:
Iltapäivällä, ehkä klo 14:n jälkeen, tummat pilvet täyttivät taivaan. Näytti siltä, että ennustettu ukkoskuuro oli tulossa päällemme. Kelasimme keulapurjeen sisään ja siirryimme koneajoon. Aluksi sada oli heikkoa, kunnes lopulta taivas löi tulta ja kaatosade osui kohdallemme. Olimme tuolloin Uudenkaupungin edustan merialueella. Näkyvyys putosi ehkä 200 metriin. Ilmatieteen laitoksen data Kustavin Isokarista - eli läheltä - näyttää tältä:
Laskimme, että ukkonen oli lähimmillään ehkä 3 kilometrin päässä meistä. Meillä ei ole AIS-laitetta, eikä tuossa tilanteessa tullut mieleen, että hytin puolella olisi toinen meistä voinut käydä Marinetrafficista varmistamassa, oliko Ukin syväväylällä laivaliikennettä. Kaiketi ei ollut. Yhden moottoriveneen näimme, mutta havaitsimme toisemme hyvissä ajoin.
Outo kokemus oli se, että kun näkyvyys on noin heikko, niin minusta tuntui, että veneemme liikkuu vastapäivään, tässä tapauksessa etelä-itä-pohjoinen-länsi -ympyrää. Noin ei kuitenkaan ollut: plotteri ja kompassi kertoivat totuuden, eli etelä-lounaaseen liikuimme, niin kuin pitikin.
Ukkoskuuron pahin vaihe kesti puoli tuntia, sen jälkeen heikompi sade toiset puoli tuntia. Sen jälkeen alkoi kirkastua. Kaatosade oli mennyt hihansuista ja kauluksesta vaatteisiin, toisella meistä myös kenkiin. Hieman vilutti, mutta ei pahasti. Tuuli jatkui sivumyötäisenä, kun lopetimme koneajon.
Lopulta löysimme myös Katanpään sataman, vaikka sisäänmenoväylää emme aluksi hoksanneetkaan.
Vaatteiden ja tyynyjen kuivatusta:
Satamapäivä Katanpäässä 12.7.2025
Tarkoitus oli jatkaa matkaa Katanpäästä Lootholman kautta Rymättylän Röölään la 12.7. Teimme lähtövalmistelut valmiiksi, ja moottori oli jo käynnistetty, mutta kun oli tarkoitus pakittaa kohti poijua, ei vaihde-kaasuvipu toiminut. Jumissa oli, vipu ei liikkunut eteen eikä taakse. Kone sammuksiin ja tutkimaan.
Vaihde-kaasuvipu
Kun irroitimme vaijerit sitlooran puolelta ja liikuttelimme niitä, niin moottorin puolelta selvisi, että vaijeri - siis kumpikaan vaijeri - ei ollut poikki. Niinpä kiinnitin vaijerin takaisin paikoilleen. Välillä kävin Facebookin vertaistukiryhmässä kyselemässä apuja, samoin lähetin yhdelle tutulle myös viestin. Vastauksia odotellessani suhauttelin WD40-suihketta vipukoneiston sisään, sikäli kuin se näytti mahdolliselta. Mekanismin purkaminen olisi edellyttänyt kahvan irroittamista, ja sitä yritinkin, mutta tuloksena oli vain katkennut kuusiokoloavain.
Kuusiokoloruuvi, joka ei auennut
Viisi-kuusi tuntia tuherrettuamme kokeilin jälleen kahvan liikuttamista, ja kas: se alkoi liikkua, sekä eteen että taakse! Ihmevoide WD40 taisi tehota (tämä ei ole maksettu mainos). Olimme kuitenkin jo maksaneet toisenkin yön, joten emme enää lähteneet mihinkään, vaan kävimme tutustumassa saareen.
Katanpää on entinen linnakesaari, joka nykyään on osa Selkämeren kansallispuistoa. Lisätietoa: https://www.katanpaa.fi/
Saaressa on myös lampaita:
Grillikota: 
Katanpää on ollut myös vankilasaari. Vankien tehtävä oli nupukivien louhiminen.
Pumppuhuone toimii nykyään majoitustilana.
Legi 4: Katanpää - Lootholma - Röölä 13.7.2025
Su-aamuna olimme valmiit lähtemään kohti Rymättylän Röölää. Lootholma on sopivasti matkan varrella joten se olisi lounas-, tankkaus- ja septityhjennyspaikkamme. Ströömissä - Kustavin saarten väliin sijoittuvassa salmessa - me purjeveneilijät turvauduimme konevoimaan. Tuulen voimaa ei olisi tarjolla ollutkaan. 
Lootholman sisäänmeno on yksi kapeimmista, joissa olen käynyt. Liekö yksikään katamaraani sinne koskaan yrittänytkään? Yksi vene kerrallaan porteista kyllä mahtuu. Laitureissa oli tilaa, joten menimme tilamaan ahvenfileet. Hyvin maistuivat. Mutta onko keltaisella paprikalla outo katse?
Huoltotoimien jälkeen matka jatkui kohti Röölää. Tarkoitukseni oli kysellä some-kanavalta yksi oikoreitti, joka olisi lyhentänyt matka-aikaa puolella tunnilla, mutta unohdin. Niinpä kuljimme väyliä pitkin. Jossain vaiheessa saatiin taas vähän tuulta ja aurinkoa.
Tunnollisena veneilijänä nostin kolmion ylös etukannelle kun turvauduimme koneajoon, isopurje nostettuna. Tunnustan, että se jäi tämän lomareissun ainoaksi kerraksi.
Ei ollut Röölässä ruuhkaa.
Satamapäivä 14.7.2025
Lähisukulaisella on Rymättylässä mökki, ja hän tarjoutui majoittamaan meidät sinne. Ennen mökkimajoitusta hyödynsin kumivenettämme ja pesin sienellä veneen vesirajan. Röölässä on myös museo, mutta se sattui olemaan maanantaina kiinni. Vanha Volvo oli hankittu ravintolan maskotiksi.
Ravintola
Airisto aukeni lähes tyynenä. Toive aurinkoisesta purjehduksesta ei toteutunut, mutta onhan ympäristö legendaarinen. Gastin kanssa totesimme, että kuvat eivät pysty välittämään sitä kokemusta ja fiilistä, mikä siellä syntyy. 
Sillitehdas ja museo
Legi 5: Röölä - Airisto Marina 15.7.2025
Ti-aamupäivällä oli aika taas jatkaa matkaa. Päivän legi olisi lyhyt, vajaat 13 mpk. Reittivalintamme kulki Kirveenrauman sillan alitse. Veneemme windex on jossain 13,5 metrin korkeudessa, ja sillan korkeus 16-17 metriä (kaksi alituskohtaa), mutta sitloorasta näytti siltä, että mastonhuippu ottaa siltaan kiinni just! (Kiersin varmuuden vuoksi vielä tuon kyltinkin.)
Hyvissä ajoin iltapäivällä saavuimme Airisto Marinaan, jossa olin kerran aiemmin käynyt, gastina. Ruuhkaa ei ollut.
Ravintola tarjosi pitsaa, joten sitä sitten söimme. Laiturilla näimme "sisarveneen", eli toisen Comfort 30 -purjeveneen ja sen kipparin. Ei-niin-yllättäen vaihdoimme kokemuksia ja vertailimme veneiden varusteita.
Legi 6: Airisto Marina - Kejsarhamnen 16.7.2025
Seuraavana päivänä suuntasimme Högsåran Kejsarhamneniin. Matkaa oli reilut 21 mpk. Ehkä ensimmäistä kertaa purjehdusurallamme kiinnityimme laiturin päähän keulat vieretysten. Syy tämän kokemuksen vähäisyyteen on se, että aiemmin emme ole olleet näin suositussa satamassa, tai sitten kyseistä mahdollisuutta ei ole ollut.
Helteisessä säässä kävelimme Farmors Cafehen syömään (https://hogsara.eu/?page_id=223) ja sen jälkeen Cafe Brygganin jäätelökioskille.
Illalla kävimme vielä uimassa lämpimässä merivedessä. Sinilevää ei näkynyt. Vielä klo 23:n aikoihin tuli yksi vene laituriin. 
Legi 7: Kejsarhamnen - Hanko itäsatama 17.7.2025
Edellisiltana olin plotteriin merkannut reitin Hangonkylän satamaan - tai nin luulin. Ilma oli jälleen helteinen ja heikkotuulinen. Kun uskoimme saapuneemme Hangonkylään, olimme ymmällämme. Satama ei näyttänyt siltä kuin kuvissa. Paikalliselta veneilijältä saimme selville, että olimme tulleet Kappelisatamaan. Myöhemmin merikartasta selvisi, että Kappelisataman syvyydeksi on ilmoitettu 1,4 m, mutta veneemme ei kuitenkaan ottanut pohjaan kiinni.
Konevoimin siirryimme hiemen enempi koilliseen. Valitettavasti Hangonkylän sataman vierasvenepaikat olivat täynnä. Yhden laiturin päässä oli periaatteessa kaksi paikkaa vapaana, mutta kun keula olisi käytännössä ottanut info- ym. taulujen telineisiin kiinni, olisi pitänyt kulkea naapuriveneiden kansion kautta. Veneiden kippareitakaan ei näkynyt. Niinpä päätimme suosiolla lähteä itäsatamaan, tai - viimeisenä vaihtoehtona - Itämeren porttiin.
Itäsatama näytti täydeltä, mutta lopulta A-laiturissa oli tilaa. Se oli myös sopivasti syrjässä biletyspaikoista.
Hangon itäsatama on yksi Suomen suurimmista vierasvenesatamista - jos ei suurin?
Illalla tuttavaperhe haki meidät luokseen yöpymään. Saimme siis jo toisen kerran lomamme aikana yöpyä "oikeassa" sängyssä.
Satamapäivä 18.7.2025
Tuttavaperheemme asunto oli paikalla, josta on näkymä Hankoniemen luoteispuolelle. He olivat ikkunasta nähneet meidät edellisiltana veneessämme.
Jossain tuolla kuljimme kerran.
Metsäkauriit ovat Hangossa tavallinen näky.
Legi 8: Hanko - Rosala 19.7.2025
Seuraavaksi kohteeksemme valitsimme Rosalan. Kasnäs olisi sopivan lähellä, kun polttoainetäydennystä kuitenkin jossain vaiheessa pitäsi ottaa. Sinne kuitenkin vasta Rosalan jälkeen.
Matkalla totesimme, että sinilevää oli paljon. Surullinen näky.
Matka eteni jälleen pääasiassa moottorin avulla. Korkeapaineella tuulet taitavat yleensäkin olla heikkoja? Pienen etsiskelyn jälkeen oikea reitti Rosalaan löytyi, samoin laituripaikka.
Legi 9: Rosala - Gullkrona
Seuraavana päivänä emme lähteneet heti aamiaisen jälkeen merelle, vaan vuokrasimme polkupyörät ja kävimme Viikinkikylässä.
Majoitustiloja
Viikinkivene
Palautimme pyörät, irroitimme köydet ja lähdimme matkaan.
Kasnäsista haimme polttoainetäydennystä. Tuulesta ei tänäänkään ollut paljoa apua, paitsi hetkittäin.
Gullkronassa menimme jo tutuksi tulleeseen "keulat vierekkäin" -kiinnitykseen.
Helle helli iltaan asti.
Legi 10: Gullkrona - Maisaari 21.7.2025
Seuraava legi suuntautui Maisaareen, jossa olin käynyt viimeksi ehkä 25 vuotta sitten. Gullkronasta lähdettyämme olin lähellä tulkita eteläviitan karimerkiksi. Onneksi tajusin erehdykseni ajoissa, kun viitan pohjoispuolella näkyi jotain.
Ensimmäiset mailit mentiin koneajolla, mutta jo ennen Lillmälöä saimme ottaa purjeet käyttöön.
Lautan kulkua yritimme olla häiritsemättä.
Lopulta päästiin Airistolle, täysissä purjeissa. Huippua. Vauhtia oli reilut 5 solmua.
Airiston ylityksen jälkeen siirryimme suosiolla koneajoon. Täysmyötäistä olisi ollut tarjolla, mutta virsikirjapurjehdus ei tällä kertaa innostanut, kun oli siltakin alitettavana. Yksi venekunta purjehti salmessa spinaakkerilla, mutta taidettiin sielläkin spinnu laskea ennen Kirveenraumaa.
Maisaaren laituriin mahduimme hyvin.
Ilta oli tyyni ja lämmin. 
Legi 11: Maisaari - Lootholma 22.7.2025
Seuraavana päivänä suuntasimme Kustavin Lootholmaan, jossa olimme jo käyneet aiemmin lounastamassa. Valitsimme nyt hieman toisen reitin kuin Rymättylään tullessamme. Vähän matkaa päästiin purjeilla, neljän solmun vauhtia.
Synkän näköistä oli, mutta lopulta vettä tuli matkalla vain muutama pisara.
Legi 12: Lootholma - Uusikaupunki 23.7.2025
Lootholman suojaisesta satamasta lähdimme kohti Uuttakaupunkia (eli lounaissuomalaisittain Ukia). Ensin Ströömiä pitkin pohjois-luoteeseen ja sitten koilliseen kohti Ukia, noin yksinkertaistaen. Ströömin varrella oli mielenkiintoisia rakennelmia.
Tuuli olisi ollut voimakkuudeltaan hyvä, mutta sen suunta oli koillisesta. Luoviminen ison genuan kanssa ei innostanut, joten konevoimalla mentiin.
Urpoisten saari Ukin edustalla lienee jossain vaiheessa ollut merimetsojen tukikohta. Näkymä on rumankauniisti vaikuttava.
Ukin vierasvenesatamassa oli vielä tilaa. Kiinnitimme veneen lähelle kahvilaa.
Läheisestä puistosta kuului musiikkia. Selvisi, että siellä lauloi Nina Tapio, säestäjän kera! He esittivät sekä Taikapeilin aikaisia biisejä kuin myös Ninan soolotuotantoa, ja cover-biisejä myös. Nina on taitava laulaja, nostaa melodian tuosta vain oktaavin ylöspäin.
Kanavan varrelta löytyy paikallisia sananlaskuja, sekä muutaman sadan vuoden takainen kartta.
Legi 13: Uki - Rauma
Seuraavana aamuna lähdimme toiseksi viimeiselle legille. Viimeiset legit olivat selvästä pidempiä kuin viime päivien parinkymmenen merimailin matkat. Rauman Marina Vistaan matkaa tulisi 35 mpk, kun satamaan pitää mennä pohjoispuolen kautta.
Legi 14: Rauma - Reposaari 25.7.2025
Lomapurjehduksemme viimeinen etappi oli Raumalta Porin Reposaareen. Ilma oli tutun helteinen, eli aurinkorasvaa ja vettä kului.
Eurajoen merialueen edustalla huomasimme meressä jotain värikästä. Koska meillä ei ollut kiirettä, teimme kaapelinmitan mittaisen koukkauksen nähdäksemme mitä siellä oli.
Lopulta tulivat Meri-Porin tuulivoimalat, tehtaat ja väylämerkit näkyviin.
Iltapäivällä saavuimme Marina Meri-Lokkiin, johon jäimme vielä yhdeksi yöksi. Kaupungin laituriin siirtyisimme seuraavana aamuna.
Summa summarum ja Lessons learned
Haave purjehtimisesta Saaristomerellä oli nyt siis toteutunut. Ahvenanmaallakin olisi toki mukava käydä, mutta ehkä joskus toiste. Saaristomeren suuri etu on se, että aallokko ja mainingit eivät haittaa kulkua siinä määrin kuin vaikkapa Perämerellä. Vierasvenesatamia on siellä täällä, ja toki myös luonnonsatamia ja ankkurointipaikkoja - vaikka viimeksi mainittuja emme hyödyntäneetkään.
Saatamme tulla toistekin. Ensi vuonna s/y Manjana siirtyy kuitenkin takaisin pohjoiseen. Ehkä taas joskus Ahvenanmaalle tai Saaristomerelle?
Mitä opittiin?
1) Selkeät ohjeet satamaan tullessa ja sieltä lähtiessä ovat tärkeät. Gastini minua tästä huomautteli silloin tällöin. Ehkä loppumatkasta jopa osasin antaa parempia ohjeita?
2) Erillinen köysikela poijukoukulle. Ankaroliina ei kiinnittymistilanteessa pyörinyt niin hyvin kuin olisimme toivoneet. Ensi kesää varten pitää hankkia sitlooran toiselle reunalle köysikela, ankaroliina saa jäädä ankkuria varten.
3) Aurinkopaneeli pitänee vaihtaa. Vaikka aurinko porotti, ei aurinkopaneeli ladannut akkuja kuin muutamana päivänä. Paneelin tuottama latausjännite ei noussut tarpeeksi korkealle: sen pitää olla 5 V korkeampi kuin akkujännite.
lähettänyt Ismo @ 10.19
0 kommenttia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu