Purjehdusta s/y Manjana-veneellä
tiistai 13. elokuuta 2024
Siirtymä venetelakan laituriin 21.7.2024
Su-aamuna oli vielä parin kaapelinmitan siirttymä venetelakan laituriin. Venettä peruuttaessamme huomasimme, että kaasu-/vaihdekahva oli jumittunut. Olisikin ollut liian yksinkertaista että lyhyt siirtymä olisi sujunut ongelmitta. Onneksi tuulta ei ollut juurikaan, joten isommilta törmäyksiltä vältyttiin. Lopulta sain kahvan toimimaan ja pääsimme siirtymään telakan laituriin.
Purjehduskausi 2024
Legi 14: Krookka – Pori Reposaari (20.7.2024)
Lomapurjehduksemme alkoi lähestyä loppuaan. Edessä olisi vielä siirtymä Krookasta Reposaareen. Sää oli lämmin joten asu oli sen mukainen.
Reposaaren Marina Merilokin satamassa avasimme kuohujuoman, jota olimme tätä hetkeä varten säästelleet. Olimme matkanneet kolmen viikon aikana 328 mpk.
Reposaaressa oli vierasveneitä jo toistakymmentä, mutta vapaita paikkoja jäi kuitenkin muutamia.
Illan mittaan tapasimme vielä saksalaispariskunnan, johon olimme tutustuneet jo aiemmin Vaasassa ja Bergössä. Istuimme iltaa Merilokissa ja keskustelimme purjehduksesta ja muustakin. Heillä oli venepaikka Taalintehtaalla, ja olivat sieltä käsin käyneet jo Höga Kustenilla, josta sitten purjehtivat Vaasaan ja nyt etelään päin.
Ilta-aurinko toi mieleen jo pientä haikeutta. Huomenna olisi tämä lomapurjehdus ohi, vaikka toki olo oli helpottunutkin. Vuosien haave oli nyt toteutunut.
Siirtymä venetelakan laituriin 21.7.2024
Purjehduskausi 2024
Legi 13: Kiili – Merikarvia Krookka (19.7.2024)
Kiilistä lähdimme seuraavana aamuna kohti Merikarvian Krookkaa. Purjeetkin saatiin alkumatkasta auki ja vauhti oli 4,5 solmua, kuten loki kertoo.
Kivikkoiset olivat maisemat myös Merikarvian edustalla.
Krookkaan saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Siinä vaiheessa oli meidän lisäksemme vain yksi vierasvene. Illan mittaan veneitä tuli lisää.
Krookassa vierasveneet saavat viipyä 24 tuntia ilmaiseksi, ja käytössä ovat suihku, wc, septityhjennys sekä polttoainejakelu. Melkoinen kädenojennus kunnalta vierasveneilijöille. Merikarvia on kesämökkikunta, joten kaiketi kunnan päättäjät ovat laskeneet, että investointi kannattaa. Kesällä Merikarvian asukasluku yli kaksinkertaistuu.
Sataman vieressä on galleria Vanha Savu, entinen kalansavustamo. Esillä on mm. ruotsalaisen Petter Thoenin työ ”Lopultakin kotona”.
Paikallisten veneilijöiden laiturit ovat vierasvenesataman vieressä.
Legi 12: Kristiinankaupunki – Kiili (18.7.2024)
Torstaiaamuna katselimme sääennustetta ja uskoimme, että ehtisimme ennen sadetta Kiiliin, Kristiinankaupungin Siipyyn kylään. Jonkin matkaa pääsimme taas purjeilla. Isopurjeen reivi osoittautui turhaksi, mutta kun yhden köyden reiviä ei veneessämme ole, mentiin reivatulla.
Juuri ennen poijuun kiinnittymistä alkoi kova sivutuuli sekä reipas vesikuuro. Muita veneitä ei ollut, joten laitoimme veneen kylkiparkkiin, vaikka kaiku näytti syvyydeksi 0,7 m. Eipä vene kyllä liikkunutkaan, ennen kuin menin keulaköyden kanssa laiturilla hieman kauemmaksi. Vene liikahti ja saimme peräköyden kiristettyä. Iltapäivällä viereemme tuli Uudestakaupungista yksi vene, myöhemmin illalla vielä yksi ruotsalaisvene.
Kotiseutumuseon yhdessä rakennuksessa toimii kahvila-ravintola sekä näyttelytila.
Saunan vieressä on hiekkauimaranta.
Iltaa kohden sää alkoi seljetä. Voiko auringonlaskukuviin kyllästyä?
Legi 11: Kaskinen – Kristiinankaupunki (15.7.2024)
Iltapäivällä lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Alla oleva kuva on Kaskisista. Tuuli oli taas kerran vastainen ja aallokkoa sen verran, ettei luoviminen innostanut. Göteborgin genoa sai taas töitä.
Muitakin vierasveneitä oli tässä laiturissa. (Kaupungin vieraslaituri on vastarannalla.)
Vietimme Kristiinankaupungissa lopulta kolme yötä, kun emme halunneet sadepäivänä matkaa tehdä. Yhtenä päivänä laiturinaapuri tilasi paikalle sukeltajan, kun hänen veneensä peräsimestä kuului outoa ääntä. Me päätimme myös hyödyntää tämän sukeltajan palveluita. Pyysimme häntä tarkistamaan, näkyykö kölissä jälkiä tai ennen kaikkea: halkeamia.
Pakollinen nähtävyys on Kissanpiiskaajankuja. Nimen etymologia jäi meille tuntemattomaksi, ja kissataloudessa asuvina emme nimen historiaa ehkä halua tietääkään.
Liekö kiusattu katti ollut musta:
Sadepäivinä museot ovat hyvä tapa tutustua paikalliseen historiaan. Kristiinankaupungin museo toimii kahdessa eri rakennuksessa. Kaupungissa rakennetuista laivoista oli useita maalauksia.
Kristiinankaupungilla ja Raahella on paljon yhteistä: perustaja (Per Brahe) ja perustamisvuosi (1649). Sekä sukelluspuku:
Toisessa museorakennuksessa toimi myös puuvenemuseo.
Myös venemoottoreita vuosien varrelta oli näytillä.
Legi 12: Kristiinankaupunki - Kiili
Legi 10: Storkors – Kaskinen (14.7.2024)
Su-aamupäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Kaskisia. Välillä pääsimme purjehtimaankin, kun puuskissa sivutuuli nousi 14:ään m/s. Reivatuilla purjeilla ei Manjana moisesta hätkähtänyt. Iltapäivällä alkoi sataa ja tuuli heikkeni niin, että siirryimme koneajoon.
Kokonaan uusi matkapurjehduskokemus meille oli se, kun näkyvyys laskee 200 metriin, ja tietysti kapealla väylällä, jossa jykevät kivet lötköttelevät lateraaliviittojen vieressä. Laskimme nopeutta alla 3 solmuun ja tähystimme tehostetusti. Kovin sade ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja näkyvyys parani.
Olimme jo etukäteen sopineet, että olisimme tulevan yön ”sisätilamajoituksessa”, ja Sininen Hetki B & B:ltä löysimme sopivan majoituksen. Saimmepa katsoa jalkapallon EM-kisojen loppuottelun oikeasta telkkarista, kun tähän asti kisoja oli seurattu tabletilta.
Ruuhkaa ei vierasvenesatamassa ollut.
Mielenkiintoinen kohtaaminen meillä oli Kaskisissakin. Vierasvenesatamaan saapui autolla kaksi miestä – muistaakseni Vaasasta – jotka olivat eläkeajan elämäntehtäväkseen ottaneet vierailla kaikissa niissä Suomen kunnissa, joissa vierailu onnistuu yhden päivän aikana, edestakaisella automatkalla. Tänään oli siis vuorossa reitti Vaasa – Kaskinen – Vaasa. Olivat kuulemma kuntatutkija Timo Arollekin soittaneet näiden kunta-asioiden tiimoilta.
Sininen hetki B & B:n aamiainen tarjoiltiin Bladhin talossa, joka satamavahdin mukaan on ”parinsadan metrin” päässä B & B-rakennuksesta. Oikea välimatka oli kuitenkin 750 m. Eipä haitannut, pilvipoutaisessa säässä oli leppoisaa kävellä. Aamiainen oli herkullinen ja miljöö hieno.
Legi 9: Bergö - Storkors (13.7.2024)
Seuraava pysähdyspaikkamme olisi Storkorsin kalastussatama, Korsnäsin kunnan alueella. Tuuli oli välillä täysmyötäinen, joten avasimme virsikirjan. Isopurjeen asento jätti toivomisen varaa, mutta vedossa sitä on vaikea korjata.
Perille pääsimme hyvissä ajoin aurinkoisessa säässä, ja luulimme tulevamme rauhalliseen, syrjäiseen kalasatamaan, jossa ei juuri muita olisi. Kun olimme saaneet veneen kiinni, huomasimme kyltin: Dans i kväll.
Mikäpä siinä! Kävimme jututtamassa tapahtuman järjestäjiä, jotka kertoivat, että päivällä oli Korsnäsissa rompetori ja nyt illalla Storkorshamnissa tanssit. Urheiluseura järjestää.
Satamassa oli meidän lisäksemme toinen vierasvene, hieno puuvene, jonka omistajat olivat Närpiöstä.
Tanssi-iltana on toki elävää musiikkiakin, esiintyjänä 4 Music Band. Taitavasti soittivat. Suurimmat erot tyypilliseen suomalaiseen tanssilavailtaan olivat tietysti kieli ja soitettu musiikki. Korsnäs on lähes täysin ruotsinkielinen kunta, yli 85 % asukkaista ilmoittaa äidinkielekseen ruotsin. Musiikki oli ruotsin- tai englanninkielistä. ”Vi börjar med inhemsk musik”, ilmoitti yhtye tullessaan lavalle, ja soitti Hurriganesin I Will Stay -kappaleen. Keikkasetissä oli myös paljon kappaleita länsinaapurista, sellaisia, jotka eivät suomenkielisillä radiokanavilla soi.
Keskustelimme kahden pariskunnan kanssa, jälleen sujuvasti suomeksi, ruotsiksi ja välillä englanniksikin. ”Kun en arjessa tarvitse suomea, niin se jää heikommalle”, kertoi yksi paikallisista.
Veneemme oli juuri ja juuri anniskelualueen ulkopuolella.
Legi 8: Vaasa – Bergö (12.7.2024)
Vaasassa juttelimme saksalaisen venekunnan kanssa, ja he kertoivat olevansa menossa Bergön saarelle Perisgrundiin. Siellä olisi kuulemma hyvä, uudehko laituri. Vanhemman lossilaiturin tiedot olin talven aikana löytänyt, mutta tämä oli uutta. Sinne siis. Itse asiassa solrutten.fi -sivusto kertoo aiheesta: https://solrutten.fi/hamnar/malax/perisgrund/. Matkalla pääsimme taas purjehtimaankin, leppoisalla vauhdilla.
Perille päästyämme oli Vaasassa tapaamamme saksalaispariskunta jo kiinnittänyt oman veneensä laituriin, ja he auttoivat meitä kiinnittymisessä.
Kävelimme rantaan jossa oli myyntikoju. Selvisi, että puolen tunnin kuluttua alkaisi tanssiesitys Dance of the Fisherman. Se kertoo, haastetteluihin pohjautuen, kalastamisesta. Teos esitettiin Korppoossa, Bergössä ja Hailuodossa (ks. https://jojo.fi/en/dance-of-the-fisherman-en/). Aikamoinen sattuma!
Yksi esittäjistä tanssi myös vedessä.
Legi 7: Stubben – Vaasa Vaskiluoto 10.7.2024
Seuraavana aamuna lähdimme kohti Vaasaa, Raippaluodon sillan kautta. Lähtö ei ollut ongelmaton. Ajatus taisi olla jossain muualla kuin navigoinnissa ja veneen ohjaamisessa, ja ajoin veneen karille. Moottorilla irroittautuminen ei onnistunut, eikä puoshaalla työntämälläkään. Meripelastusseuran Trossi on meillä hankittuna, ja sitäkin jo harkittiin, mutta ennen sitä vielä yksi kokeilu. Laskeuduin kumiveneeseen ja kiinnitin köyden toisen pään siihen ja toisen purjeveneeseen. Ja kappas: pikkuhiljaa molemmat veneet liikkuivat pois matalikolta, kohti purjehdussyvyyttä. Taisi isompi vene keventyä juuri sen verran, että se pääsi kiven päältä pois.
Kumiveneessä oli hieman vähemmän ilmaa kuin olisi suotavaa, mutta tällä kertaa ilmaa oli tarpeeksi. Kun olimme päässeet turvallisesti matkaan, kävin taas kertaalleen tarkistamassa pilssin. Ei vuotoja.
Päivä oli lämmin ja lähes tyyni, joten pitkälti konevoimalla liikuttiin, t-paidoissa ja shorteissa.
Raippaluodon sillan satamaravintolassa päätimme käydä päivällisellä.
Päivällisen jälkeen oli vielä parin tunnin koneajo Vaasan Vaskiluotoon WSF:n satamaan, jossa olimme kaksi seuraavaa yötä.
Seuraava päivä oli sadepäivä, joten huolsimme vaatteita ja itseämme. Bussi kulkee muutaman sadan metrin päästä, joten sillä pääsi keskustaan. Paluumatkalla, kantamusten kanssa, turvauduimme kuitenkin taksiin.
Legi 6: Mässkär – Stubben 9.7.2024
Mässkärissa mietimme, mikä voisi olla seuraava satamapaikka. Viisi vuotta sitten kävimme Mikkelinsaarilla Kummelskärissä, joten päätimme mennä Stubbenille, majakkasaareen. Jälkiviisaana voisi todeta, että jokin toinen satama, kuten Månäsin laituri tai Stråkaviken, olisivat olleet parempia vaihtoehtoja. Alkumatkan luovimme melko voimakkaassa sivuvastaisessa aallokossa.
Lopulta kyllästyimme kookkaalla genoalla tehtäviin vendoihin ja käynnistimme koneen. Perille päästyämme huomasimme, että laituri oli rikki: sen liitososat olivat irronneet toisistaan, ja kulkusiltakaan ei ollut paikoillaan.
Paikka oli kuitenkin sen verran suojainen, että jäimme laituriin yöksi.
Legi 5: Pietarsaari – Mässkär (6.7.2024)
Mässkär on saari 5 mpk:n etäisyydellä SSJ:n satamasta. Saaressa on entinen luotsitupa sekä yksityisiä kesämökkejä. Paikka oli meille tuttu viiden vuoden takaa, silloin tosin saavuimme saareen kaksi kertaa hinauksessa. Nyt ei hinausapua tarvittu.
Pietarsaaressa on suomea äidinkielenään puhuvankin helppo ymmärtää, että toisen kotimaisen kielen jonkinlainen osaaminen on joskus hyödyllistä. Kaksikielisessä kaupungissa moni paikallinen lienee arjessakin kaksikielinen, mutta toisaalta on myös niitä, jotka puhuvat ja ymmärtävät vain toista. (Myöhemmin matkamme aikana eräs mies Korsnäsistä kertoi minulle – suomeksi – että kaikkiin paikallisiin suomi ”ei vain tartu”. Ehkä se on niin.) Suomen ja ruotsin yhteiskäytöllä saimme asiat selvitettyä niin täällä kuin muuallakin rannikko-Pohjanmaalla, toki suomea ymmärrettiin useimmissa paikoissa.
Vierasvenesatamaa pyörittää ravintola, joka toimii entisessä luotsituvassa.
Pohjanlahdelle tyypillinen piirre ovat pookit eli valottomat tunnusmajakat. (Onko niitä Saaristomerellä tai Suomenlahdella?) Mässkärissä on yksi.
Merivartijat kävivät yhtenä iltana laiturissa tauolla.
Tuulet pysyivät voimakkaina (yli 10 m/s) ja etelään päin mennessä olisi vastassa lounaistuulta, joten vietimme Mässkärissä lopulta kolme yötä.