Kokkola - Raahe 4.8.2019

Kokkolasta Raaheen 4.8.2019

Heräsimme ennen aamuneljää aamupalalle, jotta voisimme käyttää valoisan ajan matkantekoon. Sääennuste povasi päiväksi heikkoa tuulta. Köydet irrotettiin klo 5.05, samoihin aikoihin satamasta lähti myös toinen purjevene, jonka päämääränä oli Oulu, Raahen kautta tosin.

Matka taittui enimmäkseen konevoimalla. Jo etukäteen olimme sopineet, että pysähdymme Kalajoen Konikarvossa, jonne tuttavapariskunta tuli meitä vastaan. Venepaikka saatiin ponttoonilaiturin päädystä. Satamassa oli myös kalamarkkinat, valitettavasti kalakeitto oli jo loppunut. Savukalaa vielä sai.

Puolentoista tunnin jaloittelu- ja ruokailutauon jälkeen oli aika lähteä viimeiselle legille. Reilut 30 mpk olisi vielä matkaa kotiin. Matka jatkui edelleen pääosin konevoimin, mutta viimeisen kahden tunnin aikana reipas sivutuuli kuljetti venettä purjeilla parhaimmillaan reilun 6 solmun vauhtia. Kotisatamaan päästiin liki tunti ennen auringonlasku, eli klo 21.35. Reilut 16 tuntia kesti siis paluumatka, ja matkaa Kokkolasta kertyi 72 mpk. Se on sekä kipparin että gastin purjehdusuran pisin yksittäinen legi. Koko reissulla meripeninkulmia kertyi 312.

Lomapurjehdus 2019-tekstien alkuun

Kokkolan Mustakari, osa 2

Mustakari, vierailu nro 2

Lauantaiaamu valkeni tuulisena, joten kotiinpaluu siirtyisi ainakin päivällä. Pieni tutustuminen lähiympäristöön oli paikallaan. Venesataman lähellä on Halkokarin kahakan muistomerkki. 

Halkokarin kahakka käytiin v. 1854 Krimin sodan aikaan, jolloin Suomi oli osa Venäjää. Neljä vastapuolen (liittoutuneiden) sota-alusta liikkui Perämerellä, ja viholliset polttivat Oulussa ja Raahessa laivoja ja tervavarastoja, ilman vastarintaa (mistä ei kannata pohjoispohjalaisille hirveästi huudella).  Kokkolassa vihollisen tuloon varauduttiin ja viholliset lopulta vetäytyivät. 

Sääennuste oli seuraavalle päivälle suotuisa, ja päätimme, että paluumatka Raaheen alkaisi heti auringonnousun aikoihin, eli aamuviiden paikkeilla.

Kokkolasta Raaheen 

Tankarista merisairauden kautta Mustakariin

Tankar - aallokko - Mustakari 2.8.2019

Aamu oli heikkotuulinen, joten päätimme yrittää kohti pohjoista, vaikka tuuli oli vastainen. Toiveissa oli päästä jonnekin Kalajoelle turvasatamaan. Aamupäivän ensimmäisinä tunteina luoviminen jotenkin luonnistui, mutta aallokko koveni. Kipparilla oli jotain, muka tärkeää, asiaa kajuuttaan, ja ylös noustuaan hänen olonsa heikkeni. Niinhän siinä kävi, että aamupala lennähti suusta laidan yli. Merisairaus. Gasti pysyi onneksi kunnossa, ja pienen neuvonpidon jälkeen päätettiin suunnata kohti Kokkolan Mustakaria. Veneen kulkusuuntaa siis käännettiin 180 astetta ja päästiin kulkemaan myötäaalloissa. Trullevin niemenkärki tarjosi jo huomattavaa suojaa ja kipparin olo helpottui.

Mustakari, vierailu nro 2

Pietarsaaresta Tankariin

Pietarsaari - Tankar 1.8.2019

Muutaman satamapäivän jälkeen tuuli hellitti ja päätimme jatkaa paluuta kohti pohjoista. Lähtöpäivän aamu oli aurinkoinen ja heikkotuulinen. Gasti meni salonkiin aamupäivätorkuille, kun kippari jäi luovimaan kevyessä tuulessa. 

Avomeriosuus oli aallokon vuoksi mentävä koneella, mutta saarten suojaan päästyämme avasimme taas purjeet. Se kannatti, sillä tunnin-parin ajan oli suotuisa, 8-9 sekuntimetrin sivumyötäinen tuuli, joka siivitti venee 6,5 solmun nopeuteen. Lämmintäkin riitti. Tankaria lähestyimme odotettua nopeammin, sillä saareen pääsee oikaisemaan virallisten väylien ulkopuoleltakin. Nyt ei ollut niin täyttä kuin ensimmäisellä vierailulla. 

Loppuillasta myös Pietarsaaren katamaraani tuli satamaan. 

Tankarista merisairauden kautta Mustakariin

Pietarsaari, vierailu nro 2

Pietarsaaressa jälleen (29.7.-1.8.2018)

Aamuseitsemän paikkeilla lähdimme Mässkärista ja luovimme syväväylää pitkin kohti SSJ:n satamaa. Yhdeksän jälkeen pääsimmekin jo laituriin, sopivasti ennen tuulen voimistumista. Muutama päivä menisi täällä sopivaa tuulta odotellessa. Kippari tosin näytti totiselta - ja ruskettuneelta. 

Kuva: R. V.

Pilvistä ja tuulista päivää päätettiin lähteä viettämään kaupungille. Kartasta gasti bongasi Rosenlundin puutarhan, joka on entinen pappila. Sinne siis. Taksikuski tiesi kertoa, että paikasta saa myös lounasta. Kukkaloistoa riitti.

Kuva: R. V.

Kukkakuvat: R. V.

SSJ:n sataman lähellä on myös kuunari Vegan säilytyshalli. Tarina on mielenkiintoinen. II maailmansodan jälkeen Suomi joutui sotakorvauksena rakentamaan Neuvostoliitolle reilut 90 puukuunaria, joista iso osa tehtiin Turun Pansiossa. Yle on kirjoittanut aiheesta uutisen v. 2019 alussa: https://yle.fi/uutiset/3-10666220.

Alusta korjataan, ei toki kuitenkaan enää purjehduskuntoon, mutta keulasta on tarkoitus tehdä alkuperäisen kaltainen. Lisätietoa: http://www.vanha-satama.fi/fi/vega


Pietarsaaresta Tankariin