Pietarsaaresta Kummelskäriin
Lauantaiaamu koitti lämpimänä ja aurinkoisena. Olimme päättäneet jatkaa matkaa Mikkelinsaarille, Kummelskärin vierasvenesatamaan. Ennen matkalle lähtöä oli saatava polttoainetäydennystä. Puolen mailin päässä olisi ollut veneiden tankkausasema, mutta sinne menevällä väylällä on matalin kohta 1,30 m, mikä on Manjanalle liian vähän. Niinpä otin kanisterin käteen, lainasin seuralta pyörää ja polkaisin jakeluasemalle.
Kuva: Raili Viirret
Pietarsaari on perinteikäs veneenrakennuskaupunki. Nautor on tehnyt Swan-veneitä vuodesta 1966 lähtien, ja muitakin menestyviä veneveistämöitä seudulla on. Lähdettyämme näimme modernia muotoilua edustavia purjeveneitä: katamaraanin...
Kuva: R. V.
...ja tällaisen luksusveneen:
Kuva: R. V.
AIS-tiedot olin unohtanut satamasta lähtiessä tarkistaa, joten sattumalta lähtömme aikaan läheisestä syväsatamasta oli myös rahtialus lähdössä, ja ajoi ohitsemme ennen Mässkäriä.
Rahtialuksen pelastusvene oli kuin Bond-elokuvasta:
Kuva: R. V.
Kallan on merisäätiedotuksesta tuttu majakka ja säähavaintoasema.
Kuva: R. V.
Matka Mikkelinsaarille sujui pääasiassa konevoimin. Purjeilla menneissä väistelimme paikallisten kalastajien rysiä ja muita pyydyksiä. Perille Kummelskäriin päästiin ennen iltakahdeksaa. Muitakin oli paikalla. Matkaa Pietarsaaresta tuli 33 mpk.
Kuva: R. V.
Vierasvenesataman toimisto on entisen merivartioaseman tiloissa. Vartiotoiminta loppui 1990-luvun alussa.
Jokin linja se pitää veneilyssäkin - tai ainakin linjataulu!
Kuva: R. V.
Saunan nurkalta on näkymä etelään päin menevälle väylälle. Raippaluotoon olisi matkaa n. 20 mpk, ja Vaasaan vähän enempi. Tällä kertaa Kummelskär jäi eteläisimmäksi käyntipaikaksi.
Kuva: R. V.
Seuraava päivä oli helteinen. Uimassakin käytiin, alla olevassa kuvassa kippari käy uimassa 23-asteisessa merivedessä.
Kuva: R. V.
Uinnin jälkeen piti pyyhkeet kuivattaa.
Kuva: R. V.
Saaren ympäristö on paikoin kivikkoinen. Kaikkian Mikkelinsaaret koostuu n. 300 saaresta. Purjeveneellä taitaa päästä vain Kummelskäriin.
Kuva: R. V.
Vilkaisu merikarttaan vahvistaa, että kiviä riittää.
Illansuussa etelän suunnasta tuli purjevene, jonka tuloa saimme todistaa näköalatornista. Myöhemmin samaa seuruetta tuli vielä kahden venekunnan verran, joista toinen hinasi toista.
Kuvat: I. V. & R. V.
Illalla vielä grillattiin. Saaren nykyinen haltija, metsähallitus, oli teettänyt grilliin puumerkkinsä.
Ilta oli tyyni ja lämmin.
Kuvat: R. V.
Seuraavana aamuna oli lähdön aika. Sää oli lämmin ja tuuli heikkoa.
Kuva: R. V.
Lokit kokoontuivat strategiapalaveriin väylän lähellä olevalle kivelle.
Kuva: R. V.
Matka Pietarsaaren suuntaan sujui enimmäkseen taas konevoimalla, mutta välillä yritettiin vähän purjehtia. Lämmintä riitti ja vettä kului.
Illan suussa lähestyimme Mässkäriä ja ohitimme sen. Merimaili Mässkärin ohituksen jälkeen se tapahtui taas: moottori sammui, eikä käynnistynyt uudestaan. Ei kahta ilman kolmatta. Pikaisen harkinnan jälkeen päätin, että käännymme Mässkärin suuntaan ja pyydämme toisilta veneilijöitä apua. Suunnitelma toimi, ja moottoriveneilijä tuli apuumme huomattuaan viittelöintimme. Kyseinen 30-40-vuotias mies oli itsekin omistanut purjeveneen, mutta työ-, perhe- ja rakennuskiireiden vuoksi oli vaihtanut purkkarin moottoriveneeseen. Hinausapua tarvittiin sikälikin, että tuuli heikkeni heikosta tyyneen.
Kuva: R. V.
Things could be worse: meillä ei ollut hätää, ilma lämmin, tuulta ei ollut, joten rantautuminen Mässkäriin tuskin tuottaisi ongelmia - niin kuin ei tuottanutkaan. Loppuillasta ihailtiin jo auringonlaskua ja lintuja.
Kuvat: R. V.
Takaisin Pietarsaaren suuntaan...
